Astralla aurinkoon.

Kello on kolme ja vieläkin tuntuu hyvälle..

Johtuu varmaan siitä ettei oo vielä ehtinyt hidastaa sitten heräämisen..

Heitin tyttöystävän töihin ja kävin siskon miehekkeen kanssa autoasioita tonkimassa, sitten vielä hetkeks kaupungille näkemään siskoa lapsineen..

Nyt jos kaupan kautta vähäks aikaa kotiin rauhottumaan..

 

Vaan kuinkas sitten kävikään.

 Niin ne olotilat muuttuu, otin kuvan ja kirjotin ylemmän tekstin, painoin tallenna, voin sit kotona muokata sitä lisää ennenkuin kehtaan sitä julkasta..

Ajelin kohti kauppaa ja aloin kelailemaan raha-asioita ni ei sitten huvittanukkaan enää mennä sinne kaupalle.

Miten ne "pienet" asiat aina jaksaa pilata päivän ja olotilan aivan totaalisesti?  

Steen1 - 40 senttiä. 

 Pää sano nyt riitti, mut sydän ei haluu kuunnella, se haluu tehä biittei mitä pumpataan näil huudeilla.
Se sanoo mulle koita kestää viel hetki, ei mikään pimeys tääl kestä ikuisesti.
On ollu raffii, me tiedetään se molemmat, ku elämä antaa satsii, yritetään kovempaa.
Tää on tätä väliaikast paskaa tsägää. 

Niin kauan ku mä oon tääl, ei sul oo mitään hätää.

Kuulostaa liian helpolle, mut siihen on koitettava uskoa, väliaikaisuuteen.

"Autolla kotiin, aurinko paistaa, hyvä mieliala sut valtaa.

Sit erehdyt ja teet sen virheen, mietit asioita liikaa, liian kriittisesti.

Tuntuu taas siltä että helpottais istua alas ja korkkaa se lesti, mut kyllähän mä tiedän, sen seuraavan päivän olon, taas kännin jälkeisen vitun nolon."

Nyt ne päikkärit tekis terää.

---