Sairasloma loppuu taas kuukauden kuluttua.
Pitäis keksiä mitä sitä oikeen ryhtyis tekemään.
Tuntuu että jos nyt palaan entiseen työhön ni tilanne on ihan sama kun saikkarille jäätäessä, jatkuva vitutus.
Ennen töitä vituttaa että sinne on mentävä, töissä ollessa vituttaa olla siellä ja pois lähtiessä vituttaa että kohta on mentävä taas takasin.
Loputon oravanpyörä.
Tekis mieli vaihtaa alaa, mutta se vaatis opiskeluja.
Sinänsä opiskelemaan lähteminen kuulostais ihan mukavalle vaihtelulle, mutta, pitäis ensin keksiä se ala jota sitten yrittäis päästä opiskelemaan.
Aikuisopistojen ja ammattikorkeitten listoja tutkiessa oikeen mikään ei tunnu hyvälle.
Tai oikeastaan, keksisin kyllä varmaan useammankin alan jolle kouluttautua, mutta kun tässä vaiheessa elämää ei voi enää miettiä vaan sitä että mitä olis kiva tehdä sitten isona.
Pitää miettiä että miltä alalta sais mahdollisesti sitten muutaman vuoden päästä töitä, ja mistä työstä maksettais niin hyvin että sillä pystyis elättämään ittensä ja sen tulevan perheenkin.
Tää on niin tuskastuttava ja turhauttava tunne.
Mä en halua tehdä enää mitään, enkö vois vaan voittaa lotossa ja tehdä sitä mitä oikeasti haluan, murehtimatta raha-asioita?
Jahkailua ja jahkailua.
Pitäis varmaan vaan palata sinne entiseen ja tyytyä osaansa.
Kun ei kerran osaa muutakaan päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti